*

Henna Kupsala www.hennakupsala.fi

Kaikki blogit puheenaiheesta Trollaus

Rehellisyyden ja asiallisuuden vastaisku

 

Some-maailma on osoittautunut myrskyisäksi. Valehtelemisesta on tullut uusi muoti, ihmisiä loukataan surutta, identiteettejä varastellaan ja niin edelleen. Yhteiskunta näyttää hampaattomalta näiden ikävien ilmiöiden edessä.

Lainsäädäntöä voitaisiin käyttää paljon nykyistä paremmin suojelemaan kansalaisia. Olisi aivan kohtuullista pyrkiä samaan tasoon kuin printtimediassa, jossa vastuu toteutuu ja väärin kohdeltu saa oikaisunsa ja vastineensa.

Luottamuksen horjuttaminen

Maailma on vuonna 2017 havahtunut instituutioiden horjuttamiseen. Valeuutisista puhuminen vie harhaan ja antaa arvoa näkemyksille, jotka ovat ihmisten huijaamista ja asioiden yksinkertaistamista – populismia.

Totuus ja virallinen totuus

Katselen paraikaa presidentti Niinistön varovaista haastattelua netitse. Kiinnitän huomion ennen kaikkea tuohon Ylessä niin trendinmukaiseen Venäjä-trollausasiaan, josta presidentiltä tivattiin. Kierrellen Niinistö mainitsi sivulauseessa että kaikkihan propagoivat, josta voi keittiön kautta päätellä, että kaikkiin vaaleihin yrittävät vaikuttaa aika monet tahot, ei pelkästään Venäjä – mitä ei nähtävästi nykyisessä ilmapiirissä (!) ole soveliasta sanoa ääneen (!!) – tai on vaarassa pudota porukasta, tulla syrjityksi ja kiusatuksi.

Imatran trolli

Suomessa on heitäkin, joiden mielestä trollaaminen on ylikeskusteltu asia. Ei uskoisi, että selvää ilmiötä pitää vatvoa. Etsiä nimiä, osoittaa henkilöt. Tärkeämpääkin asiaa olisi kuin seurata häiriintyneitä tai toisten kiusaajia.

Viha tekee sokeaksi

Me kaikki tiedämme, mitä tarkoittaa, kun näkee punaista. Enkä nyt tarkoita vaaleanpunaisia höttölaseja, vaan niitä pelon, vihan ja pettymyksen sävyttämiä. Mutta moniko tulee ajatelleeksi, että mitä enemmän näemme punaista, sitä vähemmän meille on olemassa mitään muuta? Tuloksena on lopulta vain joko mustaa tai valkoista. Kumpikaan ei ole hyvä. Maailma on kokonaisuus, jossa yhtä totuutta ei ole kuin ehkä yksittäisten yksilöiden mielissä.

Itä- ja länsitrollauksen lieveilmiöitä

Sotatieteilijä Saara Jantusen kirjaa Venäjän informaatiosaodankäynnistä on viime päivinä hehkutettu kautta median – pelkohan myy hyvin, ja mikäs kaupalliselle medialle (ja myös nykyhallituksen ohjastamalle Ylelle) myyntiä mukavampaa olisi?

 

IPU – Itsenäisyyspuolue vai trollipaja?

Viime talvena Pietarissa kuvatussa dokumentissa Yle raotti meille venäläisen trollitouhun eli tietoverkoissa tapahtuvan informaatiosodankäynnin karua todellisuutta. Ei kuitenkaan tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, sillä ihan kunnon trollitehdas löytyy Härmästäkin ja vieläpä aivan suomalaisvoimin toteutettuna –

Far Right Styling

           Lievästi provosoituneena eräästä trollauskampanjasta tuli tehtyä oheinen piirustus.

           

Yhden totuuden maa

Menin sisään Spasskin puolelta Punaisella torilla. Muutaman käytävän päässä minut otti vastaan presidentin tiedotusosaston Aleksei Gromov. Sain kutsun Kremliin Helsinki-Summitin jälkeen.

Presidentti Boris Jeltsinin ja Bill Clintonin tapaaminen oli ollut Venäjän mediavoitto.

Jo kohtaamisen ajoitus oli merkittävä mielikuvan kannalta. Clintonilla oli jalassa kipsi. Hänet laskettiin Air Force ykkösestä catering-nosturilla. Poikkeuksellisesti Jeltsin ei örveltänyt ja muutenkin venäläiset tuntuivat saaneen mediassa yliotteen.

Sananvapaus ei ole julistamista!

Mark Twainiä mukaillakseni meille on annettu sananvapaus ja omantunnon vapaus, mutta onneksi myöskin harkintakykyä olla käyttämättä kahta edellä mainittua.

 

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä