#Ruokatalkoot
Tein pari päivää sitten päätöksen ostaa loppuvuoden vain suomalaista ruokaa. Siis ruokaa, joka on tehty Suomessa, suomalaisista raaka-aineista. Ulkomaisia tuotteita ei vaihtoehtojenkaan puutteessa tulisi ostoskoristani tämän syksyn aikana löytymään. Päätöksellä perheemme osallistuu yhteiskunnan talkoisiin.
Ei siis enää banaaneja, riisiä, suklaata, teetä eikä Arlan jugurttia. Luovumme myös popcorneista ja tonnikalasta sekä käytännössä lähes kaikista hedelmistä. Jouluna syödään siis ohrapuuroa ja popcornin sijaan napostellaan Pyhäntäläisiä sipsejä. Valinnan jälkeen ulkomaiset raaka-aineet korvautuvat lautasella kotimaisilla. Kirjaimellisesti ostan loppuvuoden suomalaista työtä niin alkutuotannossa kuin elintarviketeollisuudessakin.
Kenellekään ei varmasti ole epäselvää, missä tämä maa tällä hetkellä makaa. Elämäni aikana olen kokeillut useita erilaisia ruokavalioita. Kun aiemmin tein valintoja terveydellisin perustein ja valintani tähtäsivät oman ja perheeni hyvinvoinnin edistämiseen, niin tällä kertaa perusteluni ovat kansantaloudelliset. Jotenkinhan näihin talkoisiin on osallistuttava.
Perheemme ei pysty osallistumaan kulutusta nostamalla, vaan kulutuksemme paremminkin pienenee ostovoiman jatkuvasti vähentyessä. Tilanne on siis sama kuin monessa muussakin perheessä joiden ostovoima on leikkautumassa.
Ostamme kotimaista paljon jo ennestään, niin kuin varmasti monet muutkin. Koska pelkkä suomalaisen ruoan suosiminen ei siten juuri muuttaisi nykytilannetta, aloimme miettiä voisimmeko tehdä jotain vielä enemmän. Niin syntyi ajatus kokonaan suomalaiseen ruokaan siirtymisestä. Asian lähempi tutkiminen paljasti sen juuri meille hyväksi vaihtoehdoksi.
Kun tarkastelee kriittisesti niin omia kaappeja kuin kaupan hyllyjäkin, huomaa, että itseasiassa suomalaiseksi mielletyssä ruokavaliossa voi tottumuksista riippuen olla paljonkin muualla tuotettua ruokaa. Moni kotimainen ruoka on jo mielikuvissa niputettu yhteen ulkomaisen raaka-aineen kanssa, kuten kana ja riisi tai vaikkapa tonnikalasalaatti tai hedelmämyslit. Ei ihan ensimmäisenä tule sekään mieleen, että suomalaisen perinneruoan, karjalanpiirakan, raaka-aineista se tärkein eli riisi, on tuotu ulkomailta.
Jo yksittäisellä ostosreissulla ulkomaisen ruoan osuus ostoskorissa voi olla merkittävä ihan huomaamatta. Kuukausitasolla kyse on helposti jo sadoista euroista. Pelkkä aamiaismurojen, oliiviöljyn, kahvin, hedelmätuoremehun ja riisipaketin yhteishinta yksittäisellä ostosreissulla kipuaa jo yli kymmeneen euroon. Kukapa ei edellä mainittuja, tai muita vastaavia tuotteita ostaisi, vaikka pääosin suosisikin suomalaista.
Omalla kohdallani olin melkoisen yllättynyt siitä, kuinka paljon ulkomailla tuotettua ostoskorini lopulta sisälsi, ja miten helposti väärä mielikuva oman ruokalautasen kotimaisuusasteesta syntyy.
Linjani on aika tiukka. Se on kuitenkin perusteltu, koska vain silloin voin olla varma, että kaikki perheemme ruokaan käyttämät rahat menevät kokonaan kotimaisen ruoantuotannon tukemiseen. Kun kieltäytyy ostamasta ulkomaista ruokaa, se vaatii jo vähän luovuutta. Itse en pidä sitä kuitenkaan sen kummempana, kuin joitain vuosia sitten noudattamani ruokavalio, johon ei kuulunut lainkaan vehnää ja sokeria.
Kun kerroin päätöksestäni facebookissa, moni muukin lähti mukaan ja talkoolaisille perustettiin oma facebook –ryhmä. Ryhmä on niille kaikille, jotka haluavat suomalaista ruokaa ostamalla parantaa maamme työllisyystilannetta ja ruoantuottajien vaikeaa asemaa.
Suomessa tuotetun ja valmistetun ruoan merkitys ei ole maallemme vähäinen, Maa-, kala- ja riistatalous sekä elintarviketeollisuus työllistävät maassamme yhteensä 126 200 henkilöä (2014). Suomessa syödystä ruoasta neljäsosa tulee ulkomailta (MT 16.4.2013)
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)
Nämä merkit eivät edellytä 100% suomalaisuutta. Jos haluaa vain suomalaista pitäisi kai olla jossain ruokapiirissä. Muutoin tuskin voi tietää mistä ohraryynit ja jauhot ovat kotoisin.
Kahvia juon niin kauan kun kaupasta saa.
Lihastakin voi olla vaikeata tietää missä on kasvatettu.
Minäkään en juuri eineksiä osta kun ovat aika pahan makuisia.
Margareta, minä ainakin tiedän kauraryyniwnieni olevan kotimaisia ja kaupastaostettuja parempia, kun valmistutan ne Piippolan myllyssä.
Täytynee taas ostaa sika ja palvata se omassa savusaunassa, todella aito saunapalvi.
Kotimaisen valmistuksen erotat siitä, että valmistat sen itse. Grillimakkara ja hernesoppa (hyvin harvoin) ovat ainoat einekset, joita olen syönyt kymmeniin vuosiin.
Raaka-aineet onkin sitten toinen juttu. Hennallakin voi olla vaikeaa löytää kotimaisia mausteita, mutta onhan luonnosta löydettävissä monenlaisia yrttejä, kuten nokkonen ja voikukka. Pippurin korvaajaa on ehkä vaikea löytää, mutta onko pakko olla niin ortodoksinen?
Norjalaista lohta aion kyllä syödä edelleenkin, kun kotimainen kala on järjettömän kallista. Toki silakkaa ja muikkua syön silloin tällöin.
Suosittelen kalaa muillekin 2-3 kertaa viikossa.
Kyllä suomalaisista raaka-aineista saa kasattua monipuolisen ja terveellisen ruokavalion. En keksi, mitä olennaista jäisi puuttumaan. Kasvissyöjälle voisi olla isompi haaste. Monet kotimaiset tuotteet ovat aliarvostettuja, kuten kaura ja juurekset.
Itse en silti luopuisi teestä, sehän ei ole merkittävä kuluerä varsinkaan irtoteenä. Oliiviöljyä en voisi korvata kuin voilla, mikä ei välttämättä olisi viisasta.
Nythän persut harrastavat politiikkaa, missä kaupan työntekijöiden tuloja pyritään alentamaan lisiä laskemalla ja sairausajan palkkoja rokottamalla. Ostovoima siis laskee.
Suomalainen elintarvike on kallis ostaa monen muun maan vastaavaan verrattuna, joten se jää useilta tuloja menettävältä entistä enemmän väliin. On huomattava, että samalla kun hallituspolitiikka pyrkii kauppojen omistajien lompsaa lihottamaan, myöskään maataloustuottajat eivät näihinkään "talkoisiin" osallistu. Vain pienipalkkaisia tarvitaan "Isänmaan pelastukseen".
Jos Soinin tukeman, Sipilän hallituksen kiristystoimenpiteet toteutuvat, tarkoittaa se suomalaisten työntekijöiden ostovoiman romahtamista, mikä ajaa suomalaisia enenevästi ulkomaisen elintarvikkeen piiriin. Itsekin asioin nykyään lähes ainoastaan saksalaisessa elintarvikeketjussa, missä on laadukasta ja halpaa elintarviketta.
Totta. Lisäisin vielä, että suomalaisen kalan käyttöastetta on vara nostaa...
Onko muu perhe yhtä innostunut tästä ideasta kuin sinä? Itse pyrin suosimaan kotimaista, mutta kaikkea ei sillä pysty korvaamaan.
Harmi vain, että kotimaista ostamalla saattaa vain syventää nykyisiä ongelmia, jos ei sitten pientuottajalta suoraan osta. Suomalaiset yritykset kun tahtovat olla osittain ulkomaalaisessa omistuksessa ja näinollen siitä voi valua enemmän rahaa ulkomaille kuin yrityksestä, joka tuottaa tuotteen ulkomailla.
Pientuottajista sen verran, että nehän on poliittisesti tehty kannattamattomiksi tai jopa laittomiksi, mikä on todellinen ongelma nykyisessä kriisissä.
Kommentoi 24 kommenttia