#Ruokatalkoot

Tein pari päivää sitten päätöksen ostaa loppuvuoden vain suomalaista ruokaa.  Siis ruokaa, joka on tehty Suomessa, suomalaisista raaka-aineista. Ulkomaisia tuotteita ei vaihtoehtojenkaan puutteessa tulisi ostoskoristani tämän syksyn aikana löytymään. Päätöksellä perheemme osallistuu yhteiskunnan talkoisiin.

Ei siis enää banaaneja, riisiä, suklaata, teetä eikä Arlan jugurttia. Luovumme myös popcorneista ja tonnikalasta sekä käytännössä lähes kaikista hedelmistä. Jouluna syödään siis ohrapuuroa ja popcornin sijaan napostellaan Pyhäntäläisiä sipsejä. Valinnan jälkeen ulkomaiset raaka-aineet korvautuvat lautasella kotimaisilla. Kirjaimellisesti ostan loppuvuoden suomalaista työtä niin alkutuotannossa kuin elintarviketeollisuudessakin.

Kenellekään ei varmasti ole epäselvää, missä tämä maa tällä hetkellä makaa. Elämäni aikana olen kokeillut useita erilaisia ruokavalioita. Kun aiemmin tein valintoja terveydellisin perustein ja valintani tähtäsivät oman ja perheeni hyvinvoinnin edistämiseen, niin tällä kertaa perusteluni ovat kansantaloudelliset. Jotenkinhan näihin talkoisiin on osallistuttava.

Perheemme ei pysty osallistumaan kulutusta nostamalla, vaan kulutuksemme paremminkin pienenee ostovoiman jatkuvasti vähentyessä. Tilanne on siis sama kuin monessa muussakin perheessä joiden ostovoima on leikkautumassa.

Ostamme kotimaista paljon jo ennestään, niin kuin varmasti monet muutkin. Koska pelkkä suomalaisen ruoan suosiminen ei siten juuri muuttaisi nykytilannetta, aloimme miettiä voisimmeko tehdä jotain vielä enemmän. Niin syntyi ajatus kokonaan suomalaiseen ruokaan siirtymisestä. Asian lähempi tutkiminen paljasti sen juuri meille hyväksi vaihtoehdoksi.

Kun tarkastelee kriittisesti niin omia kaappeja kuin kaupan hyllyjäkin, huomaa, että itseasiassa suomalaiseksi mielletyssä ruokavaliossa voi tottumuksista riippuen olla paljonkin muualla tuotettua ruokaa. Moni kotimainen ruoka on jo mielikuvissa niputettu yhteen ulkomaisen raaka-aineen kanssa, kuten kana ja riisi tai vaikkapa tonnikalasalaatti tai hedelmämyslit. Ei ihan ensimmäisenä tule sekään mieleen, että suomalaisen perinneruoan, karjalanpiirakan, raaka-aineista se tärkein eli riisi, on tuotu ulkomailta.

Jo yksittäisellä ostosreissulla ulkomaisen ruoan osuus ostoskorissa voi olla merkittävä ihan huomaamatta. Kuukausitasolla kyse on helposti jo sadoista euroista. Pelkkä aamiaismurojen, oliiviöljyn, kahvin, hedelmätuoremehun ja riisipaketin yhteishinta yksittäisellä ostosreissulla kipuaa jo yli kymmeneen euroon. Kukapa ei edellä mainittuja, tai muita vastaavia tuotteita ostaisi, vaikka pääosin suosisikin suomalaista.

Omalla kohdallani olin melkoisen yllättynyt siitä, kuinka paljon ulkomailla tuotettua ostoskorini lopulta sisälsi, ja miten helposti väärä mielikuva oman ruokalautasen kotimaisuusasteesta syntyy.

Linjani on aika tiukka. Se on kuitenkin perusteltu, koska vain silloin voin olla varma, että kaikki perheemme ruokaan käyttämät rahat menevät kokonaan kotimaisen ruoantuotannon tukemiseen.  Kun kieltäytyy ostamasta ulkomaista ruokaa, se vaatii jo vähän luovuutta. Itse en pidä sitä kuitenkaan sen kummempana, kuin joitain vuosia sitten noudattamani ruokavalio, johon ei kuulunut lainkaan vehnää ja sokeria.

Kun kerroin päätöksestäni facebookissa, moni muukin lähti mukaan ja talkoolaisille perustettiin oma facebook –ryhmä. Ryhmä on niille kaikille, jotka haluavat suomalaista ruokaa ostamalla parantaa maamme työllisyystilannetta ja ruoantuottajien vaikeaa asemaa.

Suomessa tuotetun ja valmistetun ruoan merkitys ei ole maallemme vähäinen, Maa-, kala- ja riistatalous sekä elintarviketeollisuus työllistävät maassamme yhteensä 126 200 henkilöä (2014). Suomessa syödystä ruoasta neljäsosa tulee ulkomailta (MT 16.4.2013)