*

Henna Kupsala www.hennakupsala.fi

Pakurin viljelystä tuottoa huonolaatuisille koivikoille

  • Istutuksen jälkeen odotellaan pari vuotta ennenkuin mitään on näkyvillä
    Istutuksen jälkeen odotellaan pari vuotta ennenkuin mitään on näkyvillä
  • Pakuri istutetaan koivuun puutappien avulla
    Pakuri istutetaan koivuun puutappien avulla

Maa- ja metsätalouden tutkimuslaitos MTT on käynnistänyt Raha Rääseikkö -pakuriviljelmähankkeen, jonka tarkoituksena on tutkia laajamittaisia pakurin viljelymahdollisuuksia. Hankkeessa on vahvasti mukana myös Itäsuomen Yliopisto joka mm. tuottaa hankkeen istutuksissa tarvittavan pakurin. Pakurikääpä on koivun lahottaja, joka luontaisesti lähtee kasvamaan vioittuneessa koivussa ja tuottaa siinä näkyvän tumman rosopintaisen pahkuran. Terveysvaikutukset tekevät pakurista hyvin mielenkiintoisen, ja sen suosio on ollutkin viime vuosina huimassa nousussa. Vuonna 2013 pakuri valittiin vuoden rohdoskasviksi  Suomen Terveystuotekauppiaiden Liiton toimesta. Tikka-teenäkin tunnettu pakuri sisältää runsaasti antioksidantteja ja vahvistaa immuunipuolustusta, sen monipuolisista terveysvaikutuksista on kirjoitettu jopa kirjoja. Suomalaiselle pakurille olisi kotimaan lisäksi kysyntää esimerkiksi Kaukoidässä.

Kaikki tällä hetkellä markkinoilla oleva pakuri on luonnosta kerättyä. Toimivia viljelymenetelmiä ei ole ollut olemassa vaan pakuri on kasvanut siellä mistä se on löytänyt tarpeeksi vioittuneen koivun päästäkseen kiinni puuainekseen ja jonka immuunipuolustus ei ole pystynyt sitä vastustamaan. Nyt viljelymenetelmää on lähdetty kehittämään ja testataamaan ympäri suomea. Meidän tilamme on yksi niistä yli sadasta tilasta jolla sijaitsee pakurin koeviljelmä, ensimmäiset ymppäykset eli pakurin istutukset tehtiin heti heinäkuun alussa.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, niin sitä hitaampikasvuisia ja huonolaatuisempia koivikot ovat. On paljon rääseikköä jonka taloudellinen tuotto on heikko tai olematon. Pakuri sen sijaan viihtyy kaikkialla ja sitä paremmin mitä pohjoisemmaksi mennään. Hankkeessa on tarkoitus perustaa koeviljelmiä pohjoisimmillaan aina lapin tunturikoivikoihin asti.

Hankkeessa mukana oleville tiloille istutetaan pakuria yhteensä neljäänkymmeneen koivuun kahdessa eri vaiheessa. Pakuri on luonnossa yksi huonoiten leviäviä kääpiä joten koivu täytyy valita niin ettei sen rungolta löydy kilpailevaa kääpää. Mikäli jokin toinen kääpälaji on jo muuttanut koivuun asumaan, pakuri mitä todennäköisemmin häviää taistelun. Muuten lähes mikä tahansa koivu käy, mieluiten kiero ja monihaarainen sillä pakuri osaa kyllä hoitaa tehtävänsä lahottajana. Parhaita koivuja ei viljelyyn siis kannata käyttää. Jokaiseen koivuun porataan viisi laboratoriolosuhteissa pakurilla ”kyllästettyä” puutappia noin metrin välein ja suljetaan syntynyt haava puiden haavanhoitoaineella. Sen jälkeen alkaa odotus. Ensin koivu alkaa käydä taistelua sienirihmastolla kyllästettyä tappia vastaan mutta joutuu antamaan lopulta periksi. Pakuri alkaa vähitellen levitä koivuun ja muutaman vuoden päästä ymppäyskohdassa voi olla jo jotain näkyvää merkkiä siitä että pakurin tartuttaminen puuhun on onnistunut. Mitään hätäisen hommaa pakurin viljely ei ole, sillä sadon korjaamisesta voidaan haaveilla parhaimmillaan viiden vuoden kuluttua. Joskus voi kulua jopa kymmenen vuotta riippuen kasvuolosuhteista ja myös pakurikannasta joka puuhun on istutettu. Meidän tilallemme istutettu pakuri on ravinteikkaille maille sopivaa Pohjois-Karjalasta alun perin kotoisin olevaa kantaa. Erilaisia kantoja hankkeen käytössä on tällä hetkellä noin kymmenen, tavoitteena on noin sata kantaa. Yleensä pakurinymppäystyössä ympäri suomen kiertävä hanketyöntekijä löytääkin uusia kantoja ”kotiin viemisiksi” niiltä seuduin missä kulloinkin työskentelee. Ennen koeviljelyyn päätymistään uusi pakurikanta käy läpi laajan puhdistus- ja testausprosessin laboratoriossa, missä siitä tehdään esimerkiksi lajin varmistamisen vuoksi tarvittavat dna-testit ja ominaisuudet muutoinkin selvitetään tarkoin.

Teoreettinen maksimituotto yhdelle pakuriviljelmähankkeen menetelmin viljellylle koivulle on 8 kiloa pakuria. Käytännössä muutaman kilon tuottoa per. ympätty runko voidaan pitää varsin hyvänä. Pakurin hinta on viime aikoina liikkunut keskimäärin 50 - 100 euron välillä kilolta, joten pakurin viljelyllä on puusurkimukselle saatavissa varsin hyvä tuotto. Koska pakuri lahottaa koivun varsin hyvin, on se osa mitä siitä vielä viljelyn jälkeen on jäljellä lähinnäkin polttopuuta. Ympäröivää metsikköä pakurin viljely ei uhkaa sillä sen luontainen leviäminen on heikkoa, ja pakurin itiöitä leijailee kesätuulessa muutoinkin runsaanlaisesti.

Kun MTT:n tutkimushanke etenee ja tuloksia alkaa tulla ja mikäli tulokset ovat hyvät, voi pakurin viljelyn ympärille kehittyä monenlaista liiketoimintaa. Viennin käynnistyminen suomalaisesta pakurista kiinnostuneisiin maihin vaatii paljon etenkin pakurin viljelyltä. Työtä löytyy ainakin neljässä eri portaassa ja tehokasta viljelyä tukemaan tarvitaankin esimerkiksi laadukkaan pakuriympin valmistajia. Pakurin viljelystä voi löytyä hyvä ja kannattava lisäelinkeino maa- ja metsätalouteen. Tämä korostuu etenkin lapissa missä metsänkasvu on eteläsuomea huomattavasti heikompaa, pakurin viljelyn tuoma lisätulo voi olla hyvinkin merkittävä verrattuna metsän normaaliin tuottoon.  Ennen ulkomaille vientiä tai kuluttajille myyntiä pakuri on jalostettava tuotteiksi, yleisimmin sitä käytetään teenä tai jauheena. Loppukuluttajalle pakurin hinta voi olla kaupan hyllyllä viljelijän silmin katsottuna jo varsin hulppea, sillä kahdenkymmenen teepussin pakkauksesta joutuu pulittamaan yli kymmenen euroa. Jalostajan lisäksi oman siivunsa pakurista saa myös kauppa. Laajamittainen vienti ja markkinointi ulkomaille vaatii toimivan tuotantoketjun ja verkostot joita hankkeessa on viljelyn lisäksi myös tarkoitus lähteä kehittämään. Viljelijät ja pakurin tuotteeksi jalostavat yrittäjät saatetaan yhteen jolloin toimiminen on molemmille osapuolille helpompaa. Ajatuksena on, että viljellyn pakurin avulla tuotannon määrästä ja laadusta saadaan tasaisempaa. Ravintoarvoiltaan viljelty pakuri vastaa luonnollisesti kasvanutta pakuria, onhan se peräisin suomalaisista metsistä.

Metsää tulee taas katsottua vähän uusin silmin. Surkeakin koivikko saa ihan uuden merkityksen kun mielessä käy kysymys, voisiko tuossakin olla pakuriviljelmä? Suomalainen luonto on puhdas. Meille se on itsestään selvää mutta monessa maassa on toisin. Siksi suomalaisille tuotteille voi olla laajat markkinat siellä missä yöttömässä yössä kasvanutta osataan arvostaa. Pakurikääpä ja sen viljelyhanke vahvistavat entisestään käsitystäni siitä, että suomalaisesta metsästä löytyy muitakin ansaintamahdollisuuksia kuin perinteinen metsätalous. Jännityksellä jään odottamaan hankkeen tuloksia paitsi omissa koivuissani myös kokonaisuutena. Tämä on juuri sellaista kehitystä mitä muutosten paineessa kamppaileva maaseutumme ja pohjoinen Suomi tarvitsee. Metsistämme löytyy varmasti vielä muitakin ”aarteita” ja ansaintamahdollisuuksia pakurikäävän lisäksi. Sen suhteen voin olla vähintäänkin toiveikas.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

19Suosittele

19 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Suoraan koivun tuohesta on jo mahdollista tehdä superaineita, joten eiköhän pakurin viljely ole jo out.

Mutta ei silti kannata sitä pitää huonona, koska eihän siitä kierosta koivupahasesta muuten ole kuin selluksi tai pilkkeeksi.

Pakuri on jännä epeli, se ikäänkuin kokoaa koivun kaikki hyvät aineet tuohon rupiseen nyrkkiinsä.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Ari,

superaineita? - mikset hanki jo?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Onhan tuohta aina jokaisen saatavilla. Minä en tarvitse superhessun voimia.

MUTTA: Koivun tuohesta helposti eristettävää betuliinia voidaan käyttää lähtöaineena, kun tehdään esimerkiksi keuhkoklamydiabakteeria torjuvia yhdisteitä. Asiaa on tutkinut Sami Alakurtti väitöstyössään Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #9

Ari,

kiitos infosta! - ja käytännön hyötysovellus markkinoilla millä asteella?

Pakurikaan sentään ei tuota noita "superhessun voimia" - monenlaista terveyttä kummiskin - pienkeräilytuotannossa ja -hyödynnässä jo Jämijärvelläkin...

Saksalainen Birken AG on patentoinut menetelmän betuliinin erottamiseksi koivun tuohesta ja valmistaa sitä sisältäviä emulsiovoiteita lääkekäyttöön...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #12

Kiitos vain itsellesi Ilkka. Koivussa on paljon hyviä puolia, ja avaaja on oikeassa, että niitä pitää Suomessakin osata hyödyntää.

Tohmajärvellä toimii yritys, joka vie koivun mahlaa Japaniin ja muualle vientiin.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tuohi on superaine siis supermateriaali jonka käyttö pitäisi elvyttää. Tuohiesineet kestävät aikaa hyvin ja olen huomannut että tuohi hylkii likaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Meillä on mökillä tuohesta punottu leipäkori joka käytöstä huolimatta ei ole 50 vuodessa kulunut ollenkaan, ei juuri ole kaivannut ppesuakaan.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #20

Tuohi elää myös irroitettuna ja kuivana. Kun terve koivu kaadetaan kannattaa ottaa latva talteen. Latvatuohi (jota ei irroteta puusta) on kauniin värinen ja ihomainen ihan ihku.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Henna,

pakurin terveysvaikutukset? - Parhainta jatkoa tällä tärkeällä linjallasi!

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Olisipa hienoa jos pakurissa olisi myös ravintoaineita. Tai jos pakurille löytyisi muitakin käyttöjä kuin rohto.

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Kauko-idässähän ollaan kiinnostuneita kaikesta terveysvaikutteisesta. Myyntimiehet asialle,siellähän porukkaa riittää.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Jännää puuhaa!

"Jokaiseen koivuun porataan viisi laboratoriolosuhteissa pakurilla ”kyllästettyä” puutappia noin metrin välein ja suljetaan syntynyt haava puiden haavanhoitoaineella"

Miten`s ne pakurikäävän "siemenet" "kyllästetään" siihen puutappiin? Vai onko tämä toimenpide bisnes-salaisuus?

T Piepponen

"Miten`s ne pakurikäävän "siemenet" "kyllästetään" siihen puutappiin? Vai onko tämä toimenpide bisnes-salaisuus?"

Ympätään esim. jyviin kasvatettuun rihmastoon muovipussissa. Eli steriloidut märät puutulpat laitetaan astiaan, jossa on aiemmin kasvatettu rihmastoymppi ja odotellaan, että rihmasto leviää.

Väitän, että pakurin kasvattaminen tulpilla ei onnistu riittävällä varmuudella, jos ollenkaan.

Kokemusta on neljän vuoden odottelusta tulppauksella + purupusseissa kasvattelua mm. lakkakäävällä - joka onnistuu taas sillätavoin melkein aina.

Edit: Sienten viljelystä on tehty paljon kannattavuusarvioita ja sitä informaatiota voi hakea Esim. Paul Stametsin kirjoista. Yleisesti voi sanoa, että pakkaselle menee kannattavuudet jos liikoja haaveilee.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Eivätkös itiöt iske syksyisin itsestään mihin tahansa vioittumaan koivussa ainakin, jos ne penslaa itiömömmöllä? Vai onko silloinkin riskinä, että vaurioon tuleekin joku muu lahottaja?

Käyttäjän HennaKupsala kuva
Henna Kupsala

Pakurin terveysvaikutuksia en lähde sen enempää pohtimaan, tutkimuksia siitä löytynee kiinnostuneille ainakin ulkomailta. Joka tapauksessa, se on tänä päivänä kysytty tuote ja markkinoita olisi kotimaan lisäksi ulkomailla.

Minusta on hyvä että MTT yhteistyökumppaneineen on lähtenyt tutkimaan nimenomaan pakurin viljelymahdollisuuksia jotta saataisiin jotain lisäarvoa rääsiköillekin. Menetelmät kuulemma kehittyvät matkan varrella koko ajan samalla kun kokemusta saadaan siitä mikä viljelyssä voi toimia ja mikä ei. Aika näyttää, millaiset tulokset ovat.

Kaikki lisätulo mitä metsistä voidaan metsänomistajille saada on minusta aina kotiinpäin. Minäkin näin tässä vastikään jutun tuosta koivun tuohesta eristetystä betuliinista mistä Ari mainitsi. Mielenkiintoista.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Henna,

a vot - löytyyhän sitä pakurin terveys- ym. vaikutustietoa meiltäkin - auttanee sen markkinoinnissasikin:

Lisää virtaa pakurista

Pakurikääpä on ollut tunnettu rohto jo tuhansia vuosia. Se kuuluu suomalaisesta luonnosta löytyvien superruokien ylimpään kastiin.

Sinikka Piippo/Huippukuntoon.fi
Kirjoittaja on professori, kasvitieteilijä ja kasvilääkinnän asiantuntija.

http://www.huippukuntoon.fi/ravitsemus/lis%C3%A4%C...

Käyttäjän HennaKupsala kuva
Henna Kupsala

Kiitos Ilkka Piipon linkistä, olen terveysvaikutuksista eri lähteistä jonkin verran lueskellutkin kun pakuri on itselläkin teenä käytössä.

Olen ymmärtänyt että varsinkin Kiinassa pakuria on tutkittu paljon, suomesta ei tutkimustuloksia taida vielä olla. Lisäksi siitä on paljon perimätietoa joka ei välttämättä ole kirjoissa ja kansissa.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

"Koska pakuri lahottaa koivun varsin hyvin, on se osa mitä siitä vielä viljelyn jälkeen on jäljellä lähinnäkin polttopuuta."

Ladosta puusta ei ole polttopuuksi, se on parempi jättää metsään, siitä on iloa luonnolle jatkossa, ravinteiden muodossa ja pieneliöiden ravinnoksi.:)

Ja kannatan pakurikäävän hyödyntämistä, kyllä sillä vaikutusta on.:)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Menestystä pakurinkäävän tutkimuksiin. Olen toistakymmentä vuotta käyttänyt sitä teen seassa. Virosta sitä saa muistaakseni noin 25€/kg hintaan. Viroksi sen nimi on "kasekäsn".

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Toki sitten ihan tavallisen tallaajan kannattaa muistaa että pakurikäävän eikä tuohen kerääminen kasvavasta puusta kuulu jokamiehen oikeuksiin. Vaikka sieniä ja siten myös kääpiä voi kerätä jokamiehen oikeuksilla ei pakurikääpää voi irroittaa puuta vahingoittamatta kuten ei tuohtakaan.

Tuli vain tällainen mieleen, ihan vain tavallisena tallajana...

Toimituksen poiminnat